Oletko koskaan pohtinut, millaista mahtaa olla sopraanon laulaminen kuorossa? Vastaus taitaa riippua aika paljon siitä, mistä kuorosta puhutaan. Kamarikuoro Braxénin osalta yritän hieman raottaa salaisuuden verhoa seuraavassa.
Braxénin sopraanot saavat laulaa sekä korkealta että aika matalaltakin, kovaa ja välillä hiljempääkin. Alimmat sävelet sopraanoille taitavat liikkua pienen as-sävelen tuntumassa ja korkein ääni löytynee siitä kahden oktaavin päästä, eli kaksiviivaisessa As-sävelessä (pieni as on G-avaimella alkavalla nuottiviivastolla toisen ala-apuviivan alapuolella, kaksiviivainen As puolestaan ensimmäisellä yläapuviivalla).
Meidän kuorossamme sopraanot yleensä laulavat melodiaa. Melodian tulee erottua muista stemmoista, joten jonkinlaista johtavaa rooliakin olisi hyvä ottaa, joko korottamalla äänenvoimakkuutta tai sitten ihan vaan määrällisellä ylivoimalla. Välillä (tai melkein joka laulussa) kuitenkin saamme mekin vaihtaa säestävään rooliin ja muuttaa normaalimmat tekstit uuksi, aaksi tai whamiksi. Säestävä rooli tarkoittaa käytännössä pienempää volyymiä ja ehkä vähän enemmän muistettavaakin. Ainakin itselleni laulun melodia ja siihen liittyvä teksti on helpompi muistaa kuin säestävät äänet epämääräisine teksteineen. Toisaalta, säestystehtävä tuo mukanaan myös mielenkiintoisia sävelkulkuja ja siten vähän lisää haastetta!
Oman äänen tuottamisen lisäksi sopraanon, niin kuin muidenkin stemmojen laulajien, on kuunneltava muita laulajia tarkoin. Vaikka melodiaa useimmiten lauletaankin, ihan solisteiksi emme voi ryhtyä, vaan laulaminen tulee sovittaa muiden kanssa sävellajiin ja rytmiin. Erityisesti bassolaulajien kuuleminen olisi hyödyllistä, jotta sävelpuhtaus säilyisi. Tässä on useinkin haastetta, koska esiintymispaikkojen akustiikat vaihtelevat erinomaisista kohtuullisen haastaviin. Välillä toisia (ja itseäänkin) kuulee loistavasti, välillä tuskin ollenkaan. Haastavammissa tiloissa on vain luotettava itseensä ja vieruskaveriinsa.
Millaisia kokemuksia sinulla on sopraanon laulamisesta?